Viime päivinä olen perehtynyt digitaalisen järjestelmäkameran käyttöön. Mitään en vieläkään ymmärrä ja ihan yritys-erehdys-periaattella on menty tähän asti. Yritin kuvailla pientä lapsuuteni nukkea, jonka toin viime Suomen reissulta sekä peltistä kirpparilöytöä.
Nukkea kuvatessani muistin apinalelun, joka minulla oli pienenä. Muistatteko sellaisen pienen ruskean apinan, jonka sormen sai laitettua hahmon suuhun? Luulen, että tämä apina on ollut suosittu 80-luvun lelu. Seuraavalla kotireissulla lelu on kaivettava esiin ja tuotava tänne pallon alle.
Minulla on tuo sama nukke. Kasvot ovat samat, mutta kangas muistaakseni hiukan erilainen. Ja minulla oli myös se apina. Voi, mikä ihana lelu. Eipä taida nykylapsia innostaa... :)
VastaaPoistaTuo purkki nuken takana on hurjan kaunis!
Ja kaunis on blogisikin!
Kiitos, Emilia! Olin juuri selailemassa blogiasi ja näin siellä sellaisia vanhanaikaisia pyykkipoikia ja muuta ihanaa pyykkihuonetavaraa. Olen itse nimittäin metsästänyt juuri tuollaisia pyykkipoikia, mutta vanhoja. Kerran löysin kirpparilta, mutta hinta oli niin korkea, etten raaskinut ostaa...
VastaaPoistaminäkin olen ollut aivan häkeltynyt siitä, kuinka kauniita blogeja ihmiset ovat saaneet aikaiseksi. tosi kaunis tuo peltipurkki!
VastaaPoista