Pääsiäisen suunnittelua

Enää pari yötä pääsiäiseen. Olemme suuntaamassa Melbournen eteläpuolella olevaan niemimaahan kolmeksi yöksi. Teimme viime hetken päätöksen ystäviemme kanssa ja vuokrasimme talon Rye-nimisestä kylästä. Tiedossa siis kävelylenkkejä rannalla, ruokailua ja tietysti suklaamunien syömistä (jos yhtään enää jäljellä). Katsotaan, että eksyykö Easter Bunny meidän talolle :)

Nyt sitten kovasti yritän miettiä, että mitä tarvitaan mukaan. Ruokaostoksetkin pitäisi hoitaa parin päivän sisällä, koska perjantaina kaupat ovat kiinni. Koska moni kavereistamme on töissä torstaina, lupasin hoitaa torstai-illan illallisen. Ajattelin kokata possupyörykäpastaa, josta laitoinkin aiemmin reseptin tänne. Myös jotain makeata pitäisi leipoa, ehkäpä mokka-suklaa lamingtoneja...

Mukavaa pääsiäistä kaikille :)

Darcyn ensimmäinen askartelutuotos äidin avustuksella. 

Toukkia ruokakaapissa!

Ai että miksikö meillä on munakenno takapihan laatoituksella? No sen takia, koska siellä asuu TORAKKA! Tänäaamuna viimeistään munakennoa avatessani heräsin oikein kunnolla. Tarkoitukseni oli tehdä uppopaistettuja munia viikonlopun kunniaksi, mutta kokkailu vaihtui hysteeriseen kiljumiseen. Hetken aikaa rohkeutta kerättyäni laitoin munakennon ulos ja avasin kannen, että torakka pääsee ulos. YÖK.

Ja eikä siinä vielä kaikki.  Jo viikkoja meidän ruokakaapista oli ovien avaamisen yhteydessä lennellyt perhosia ja tajusin tietty heti, että jossain on oltava perhosten toukat, mutta en aluksi meinannut löytää niitä kunnes kurkistin korppujauholaatikkoon, joka kuhisi valkoisia toukkia. Niin, korppujauhot, joita käytin vastikään lihapullien tekoon. Yök taas kerran!

Perhosten sikiäminen ei tosiaankaan loppunut korppujauhopurkin tuhoamisen jälkeen. Viime viikonloppuna sain mahdollisuuden (vapaata vauvanhoidosta) ruokakaapin totaalityhjennykseen, jonka yhteydessä katsoin jokaisen pussin ja purnukan mahdollisten tunkeilijoiden varalta. Ja YÖK, YÖK, niitä oli joka paikassa! Heitin todella paljon ruokaa menemään. Perhoset olivat jopa purreet avaamattoman riisipussin muovin läpi! Toivottavasti ei ihan heti tarvitse samaa hommaa tehdä uudestaan. Nyt vaan pitää pitää huoli, että kaikki riisit yms. on laitettu tiiviisiin lasipurkkeihin.

Että tällaiset terkut täältä ötökkälandiasta!

40 + 5

Vauva antaa vain odottaa. No, nyt on ainakin varattu aika käynnistykseen, joka taphtuu ensi viikon tiistaina. Hyvä tunne, kun tietää että tällä odottamisella on takaraja. Minulla ei ole suurempia huolia tämän yliaikaisuuden kanssa, mutta on arvioitu, että lapsi on isompaa sorttia, mikä tietysti mietityttää.

Viikon alkupuolella aurikoisena päivänä suuntasin rantaan Brighton Beachille ja tein pienen kävelylenkin ja ravasin noita kivirappusia ylös ja alas. Ei mitään vaikutusta. Tietenkään. Poikahan tulee silloin kun hänelle sopii. Eli odottelu jatkuu...

Eläintarhaystävämme

Viime viikonloppuna menimme ystäviemme luokse aamiaiselle. Tarkoituksena oli vielä tavata ennen lapsemme syntymää ja samalla hakea joitakin vauvatuotteita lainaksi ystäväpariskunnaltamme. He kylläkin asuvat todella lähellä meitä ja näemme aika usein, mutta totesimme, että uuden lapsen kanssa alkuviikot voivat olla aika hektisiä eikä kavereille jää välttämättä aikaa.

Australiassa syödään usein lämmin aamiainen, etenkin viikonloppuisin ja niin mekin saimme nauttia munista ja pekonista höysteineen. Meidän aamupalamunat tulivat suoraan kavereidemme kanoilta, joita heillä on kaksi kappaletta - tosi suloisia otuksia. Tässä niistä toinen.

Tämä kana tepasteli sisälle koirien perässä.

Ystävillämme on myös mehiläisiä, kaksi koiraa, kissa, kultakaloja sekä papukaijoja. Siis ihan kokonainen eläintarha! Ja heidän talo ei missään nimessä ole maalla vaan omakotialueella noin 12 kilometriä Melbournen keskustasta. Myös pukki tai jopa lammas saattaa löytyä omakotitalon takapihalta! 

Australialaiset ovat aika luonnonläheistä kansaa ja he arvostavat lähituottettua ruokaa ja vaalivat ympärisöään kiitettävästi. Siksi täältä löytyy ruokamarkkinoita hurja määrä. Mekin olemme yrittäneet boikotoida supermarketteja ja käydä viikonloppuisin tuoremarkkinoilla hankkimassa viikon lihat, kalat, leivä, juustot ja vihannekset. Tänään suuntaamme South Melbournen marketeille.

Mukavaa viikonloppua!

P.S. "Eläintarhaystävillämme" oli ennen vain yksi kana, joka sitten kylläkin kuoli. Ensin hän lopetti munien munimisen, jonka jälkeen hanelle tuli identiteettikriisi ja hän alkoi omaksua koirien tapoja. Kana tuli usein sisälle taloon ja istui mukavasti television eteen tuijottamaan illan ohjelmatarjontaa. Hassua, mutta totta :)

Raskausviikko 39

Nyt alkaa mitta olla täysi tämän mahan kanssa! Liikkuminen on tosi hankalaa ja väsymyksen määrää on vaikea kuvailla. Eilen menimme puistoon (Lysterfield Park) ja minä suuntasin pienelle "synnytyksenkäynnistyskävelylle" (toiveajattelua!), kun pojat menivät maastopyöräilemään. Päivä oli mitä mahtavin ulkoilulle. Laiskana pienen kävelyn jälkeen linnottauduin pöydän ääreen lukemaan lehteä ja nauttimaan ihanasta kevätpäivästä.

Kenguruita näkee tässä puistossa takuuvarmasti.

Suojaan auringolta!

Australiassa asuessani olen joutunut kantapään kautta oppimaan, kuinka suojaudutaan auringolta. Ensimmäisinä aussivuosinani vietin kesäpäiviä rannalla aika useastikin, mutta nykyään vietän kuumimmat päivät silällä piilossa ilmastoinnin välittömässä läheisyydessä. Australian yllä oleva otsonikerros on olematon ja vaarallinen UV-säteily aiheuttaa ihosyöpää täällä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tästä myös Mr K on saanut esimakua - onneksi hänen sairaus ei ollut sitä vaarallisinta sorttia!

Enää en unohda laittaa aurinkorasvaa joka päivä. Tähän on tultu muutaman tuskaisen oppivuoden jälkeen. Ja aurinkorasvaa levittäessä pitää varmistua, että sitä levittää joka paikkaan tai muuten on varmaa, että ihosta kuoriutuu kerros tuosta ei-rasvatusta kohdasta ja palamista seuraava kipu on sietämätön. Auringon vaarallisuus tulee tarkistettua päivittäin sääennusteen yhteydessä olevasta lukemasta. Tämän päivän UV-indeksi näyttäisi olevan 7, joka ei onneksi ole vaarallinen. Kun lukema on 11+, kannattaa aurinkosuojausta miettiä tarkkaan ennen ulos lähtöä.

Australiassa käytetään vain SPF 30+ rasvoja. Apteekit ja marketit kyllä myyvät SPF 15 rasvoja, mutta ne sijaitsevat hyllyn alimmassa osassa poissa ihmisten katseilta. Ja lapsille suositellaan "total sun blockia". Kouluissa on hattupakko ja narutoppien/-mekkojen päällä pitämistä lapsilla katsotaan aika pahalla.

Toki kaikkein suositeltavin aurinkosuojausmenetelmä on PYSYÄ POISSA AURINGOSTA, mutta maassa, jossa rannalla oleilu on osa kulttuuria, on vaikea vastustaa kauniita hiekkarantoja aurinkoisina päivinä. Onneksi joku viisas on keksinyt rantateltan, jonka aion myös meille hankkia tänä kesänä. Suojaan pääsee, kun paahde käy sietämättömäksi, ja näin ei jää paitsi ah-niin-ihanasta rantaelämästä. Teltta taittuu pieneksi ja on kevyt kantaa mukana.

Pimp my ride! Myös autojen ikkunat käsitellään kalvolla, jossa on suojakerroin 50. Itse sain vihdoin ja viimein näin kesän korvillä vietyä auton paikkaan, jossa tämä toimenpide suoritetaan. Kalvo suojaa UV-säteiltä sekä blokkaa hieman kuumuutta.

Ja Australiassa asuessa/lomaillessa kannattaa mukana aina pitää aurinkolaseja. Näiden myyjille on asetettu laki, joka vaatii kaikkien myynnissä olevien lasien olevan UV-suojattuja. Eli myös torien pilipali-lasitkin on oltava turvallisia.

Tässä vielä Sun Smartin ohjeet auringolta suojautumiseen:

Aurinkoisin terveisin

M ☀

Sunnuntaikävelyllä

Pieni kävely Melbournen Abbotsfordin luostarin maisemissa virkistää kummasti. Luostaria ei paikalla enää ole, mutta luostarin ympäristö lasten maatiloineen näyttää olevan melbournelaisten rentoutumis- ja ajanviettopaikka, joka tarjoaa maalaismaisemia ja autottoman ympäristön. Aiemmin olen kirjoittanut Abbotsfordissa pidettävistä Slow Food -markkinoista täällä.

Lyllerrysvauhtia teimme pienen lenkin ja sitten menimme luostarin leipomoon kahville. Siellä muuten valmistetaan ihan sairaan hyvää leipää. Kysyinkin henkilökunnalta, josko heidän jauhoja voisi ostaa mukaan. Kaupasta kun on vaikea löytää karkeita leipäjauhoja. Ensi kerralla sitten jauho-ostoksille.

Lampaita, hevosia, vuohia ja lehmä löytyvät luostarin maisemista. 

Kevät tulla jollottaa. Puiden lehdet ovat hiirenkorvilla, ihanaa!

1900-luvun alussa rakennettu luostarirakennus.

Esipureskeltu pinnasänky

Näin 35. raskausviikon kunniaksi ajattelin pystyttää vauvan pinnasängyn. Vaikkei vauva vielä muutamaan viikkoon synnykkään, ajattelin tämän sängyn pystyttämisen olevan sitä henkistä valmistautumista vauvan tuloon. Siinä se nyt seisoo muistuttamassa tulevasta elämänmuutoksesta. Sänky on ostettu eBaystä käytettynä ja Mr K sanookin, että sänky on 'pre-bitten', koska sängyssä on jo muutama hampaanjälki edellisestä omistajalta...

Olen ollut todella yllättynyt kaikista ihanista lahjoista, joita meidän vauvalle on annettu. Postiluukusta kolahtelee tasaisin väliajoin pakettia niin Suomesta kuin Australiastakin. Yksi suosikkini on tuo pehmolammas, jonka työkaverini ompeli kankaasta. Lampaan kaavat hän tilasi Etsystä.

Vauvan huone tullaan laittamaan kuntoon vasta joulun jälkeen, kun meidän vierasvirta on hiljentynyt. Siihen asti hän saa nukkua meidän kanssa makuuhuoneessa.

Sairaspäivä

Olen flunssassa. Ja juuri kun kehityskeskustelussa kehuskelin pomolleni, etten ole koskaan kipeä... En muista koska olisin ollut näin kipeä, en ainakaan Australian vuosinani, eli ainakaan neljään vuoteen. Ehkäpä tämä raskaus on alentanut vastustuskykyäni ja nyt pääsi tauti iskemään. Eilinen meni ihan vaakatasossa, raahasin itseni lääkärille ja sen jälkeen kahvilaan ostamaan take away kahvia ja valkosuklaa-vadelma-piirakkaa.

Eilen tuli myös napattua muutama syksyinen kuva meidän kadulta.

Take-away kupin kannessa lukee Huhtamaki!

Rokit soimaan!

Eräs yllättävä tapahtuma kohtasi minua sairaalassa, jossa kävin tapaamassa kätilöä muutama viikko sitten...

Kätilön tapaamisen jälkeen minun piti mennä radiologian osastolle varaamaan aika seuraavaan ultraan. Nuokuin tiskillä ja odotin kun yksi hoitajista laittoi varaustani tietokoneelle, varmisteli laskettua aikaani ja näppäili tietokonetta. Yhtäkkiä alkaa sairaalan käytävillä soimaan musiikki, ja kovalla! Kappale oli Stevie Wondering Isn't She Lovely. Meikäläinen oli ihan huuli pyöreänä, että mitäs täällä tapahtuu. Yksi hoitajista tulkitsi ihmetykseni ja alkoi selittämään, että aina kun kyseisessä sairaalassa syntyy lapsi, laitetaan musiikki soimaan.

Kun maailmaan syntyy tyttövauva, kajahtaa kaiuttimista Stevie Wonderin kappale Isn't She Lovely.

Poikavauvan syntyessä soitetaan John Lennonin Beautiful Boy.

Mikä mahtava idea! Musiikki valittiin viime vuonna henkilökunnan ehdotusten sekä äänestyksen perusteella, mikä on ihan ymmärrettävää, koska he joutuvat kuuntelemaan musiikkia päivästä toiseen. Musiikkia soitetaan 17 sekunnin ajan vauvoille, jotka syntyvät aamukahdeksan ja iltakahdeksan välillä.

Hilpeätä viikonloppua!

Iltalukemista

Tässä on meikäläisen iltalukemiset seuraaville kuukausille. Raskaus viikko viikolta, rintaruokinta, raskausajan riskit... Apua!

Saatuani tiedon raskaudestani, en ensimmäisten kuukausien aikana lukenut mitään (paitsi internetiä). Olin kai niin shokissa etten uskaltanut. Nyt olen lukenut valikoiden. Rintaruokinta on ollut erityisen kiinnostuksen kohteena. Tietopaketteja lukiessani rintaruokinta tuntuu olevan aikamoista tiedettä. Ei ole ollenkaan takuuvarmaa että ruokinta onnistuu  - ihmeellistä.

Synnytyksen vaiheita lukiessani itkeä tihruutin niin ettei loppua meinannut tulla. Hormonit, hormonit!

Ja nyt kaikki blondikommentit/-ajatukset menevät sujuvasti gategoriaan "pregnant brain". Esimerkkinä perjantain ajatuskatkos: Menin leipomoon ostamaan leipää. Ostin kaksi leipää. Sillä välin kun leipuri viipaloi leipää ehdin ajattelemaan... Mietiskelin, että hitsi, mitäköhän sitä söisi välipalaksi, kun leipä on loppu... Poistuin leipomosta kaksi leipää kainalossa ja autolle saavuttuani aloin nauraa itselleni tajutessani ERITTÄIN hitaan aivotoimintani.

Näissä tunnelmissa, oikein mukavaa viikonloppua!

P.S. Muutama postaus on mielssessä liittyen raskaudenseurantaan. Täällä kun ei ole samanlaista tehokasta neuvolasysteemiä kuin Suomessa.

Suomi-ilta

Loman päättäjäisiksi järjestin viime sunnuntaina Suomi-illan. Paistettiin makkaraa tikun nokassa ja kuunneltiin suomalaisia radiokanavia. Vilttien lämmössä ulkotulen äärellä oli ihana istuskella ja nuuskia savun tuoksua.

Ostin makkarat puolalaisesta herkkukaupasta, ja ne oli muuten hyviä - lihaisia ja maukkaita kransky-makkaroita. Päälle tietty sinappia. Tein makkaroiden kaveriksi perunapekonisalaatin sekä kikhernesalaatin, joka osoittautui tosi hyväksi. Ja ei ateriaa ilman leipää. Kynttilöitä. Herralle viiniä ja minulle sitruunalla maustettua hanavettä :/

Ja se sauna vaan puuttui!!

Night in the City

Torstaina päätimme hemmotella itseämme city-illalla. Varasimme huoneen ihanasta hotellista ja ostimme liput yhteen komediafestivaalien näytökseen. Harvoin tulee täältä lähiöstä lähdettyä keskustaan syömään tai kulttuuririentoihin, mutta nyt loman kunniaksi päätimme viettää erilaisen miniloman Melbournen keskustassa.

Ennen stand-up -näytöstä kävimme syömässä Southbankissa sijaitsevassa ravintolassa. Lämmin ilta ja joen varrella kävelevät ihmiset tekivät pastaillallisesta erityisen nautittavan. Illan pimetessä suuntasimme raitiovaunulla cityyn katsomaan komediashowta, josta muuten ymmärsin lähes kaiken! Wohoo! Kaksi vitsiä meni ohi ja nekin selvisi shown jälkeen, kun kysyin asiaa Mr K:lta ;)

Aamupala nautittiin ihanassa Auction Roomissa North Melbournessa. Tulin niin täyteen aamupalasta, etten olisi tarvinnut ruokaa koko päivänä. Vielä illalla oli täysi ähky päällä.

Kuvia on vain aamupalapaikasta...

Bloody Mary and bloody Mr K!
Minulla tuorepuristettua päärynämehua ja tiety kahvi.

Aamiaiseni: uppopaistetut munat tomaattikastikkeessa. Höysteenä oliiveja,
vuohenjuustoa, dukkahta sekä tuoretta korianteria. Nautitaan leivän kera. Nam!

Downball in Brisbane

Oli ihana matkustaa aurinkoiseen Brisbaneen kahden vuoden tauon jälkeen. Jätimme syksyisen Melbournen taaksemme ja vietimme viikonlopun tropiikissa ystävien seurassa. Miesväki suuntasi rugby-otteluun ja me naiset kolusimme marketteja kahtena päivänä.

Ystävillämme, niin kuin monella muullakin queenslandilaisperheella on uima-allas, johon pulahdimme keskipäivän kuumuudessa viilentymään. Pulikoinnin lisäksi pelasimme paljon Downballia, ja reissumme huipentui Downball-kisaan, jossa kilpailli ystäväpariskuntamme ja heidän 2 lastaan sekä Mr K. ja minä. Minä tietysti hävisin koko ottelun, ja perheen vanhempi lapsi voitti. Ylläri!

Iloista kannattajajoukkoa.

Finaaliottelu

Voittaja sai palkinnoksi suklaata ja karkkeja.

Häviäjän taidonnäyte :/

Slow, slow, slow Saturday

Lauantaiaamu alkoi ihanan hitaasti takapihalla kahvia ja aamupalaa nauttien. Päivän lehden luin lintujen visertäessä naapuritalon puiden oksilla. Täällä on lämmintä riittänyt, eilen lämpötila nousi 38 asteeseen ja tänäänkin yli 34 astetta. Viime yö oli aika kuuma, vielä yhdeksän aikaan illalla oli 34 astetta lämmintä. Onneksi meillä on keskusilmastointi ja öitä ei tule valvottua kuumuuden takia.

Aamupalan jälkeen suuntasimme Slow Food markkinoille, jotka pidetään Abbottsfordin vanhassa luostarissa. Myynnissä oli luomuvihanneksia, -kalaa, -munia sekä herkullista hapanleipää.

Tällainen kiva juhlapaikka löytyi luostarin sisäpihalta.

Hapanleivästä, luomutomaateista ja omista yrteistä syntyi herkullinen bruchetta viikonlopun lounaaksi.