40 + 5

Vauva antaa vain odottaa. No, nyt on ainakin varattu aika käynnistykseen, joka taphtuu ensi viikon tiistaina. Hyvä tunne, kun tietää että tällä odottamisella on takaraja. Minulla ei ole suurempia huolia tämän yliaikaisuuden kanssa, mutta on arvioitu, että lapsi on isompaa sorttia, mikä tietysti mietityttää.

Viikon alkupuolella aurikoisena päivänä suuntasin rantaan Brighton Beachille ja tein pienen kävelylenkin ja ravasin noita kivirappusia ylös ja alas. Ei mitään vaikutusta. Tietenkään. Poikahan tulee silloin kun hänelle sopii. Eli odottelu jatkuu...

Eläintarhaystävämme

Viime viikonloppuna menimme ystäviemme luokse aamiaiselle. Tarkoituksena oli vielä tavata ennen lapsemme syntymää ja samalla hakea joitakin vauvatuotteita lainaksi ystäväpariskunnaltamme. He kylläkin asuvat todella lähellä meitä ja näemme aika usein, mutta totesimme, että uuden lapsen kanssa alkuviikot voivat olla aika hektisiä eikä kavereille jää välttämättä aikaa.

Australiassa syödään usein lämmin aamiainen, etenkin viikonloppuisin ja niin mekin saimme nauttia munista ja pekonista höysteineen. Meidän aamupalamunat tulivat suoraan kavereidemme kanoilta, joita heillä on kaksi kappaletta - tosi suloisia otuksia. Tässä niistä toinen.

Tämä kana tepasteli sisälle koirien perässä.

Ystävillämme on myös mehiläisiä, kaksi koiraa, kissa, kultakaloja sekä papukaijoja. Siis ihan kokonainen eläintarha! Ja heidän talo ei missään nimessä ole maalla vaan omakotialueella noin 12 kilometriä Melbournen keskustasta. Myös pukki tai jopa lammas saattaa löytyä omakotitalon takapihalta! 

Australialaiset ovat aika luonnonläheistä kansaa ja he arvostavat lähituottettua ruokaa ja vaalivat ympärisöään kiitettävästi. Siksi täältä löytyy ruokamarkkinoita hurja määrä. Mekin olemme yrittäneet boikotoida supermarketteja ja käydä viikonloppuisin tuoremarkkinoilla hankkimassa viikon lihat, kalat, leivä, juustot ja vihannekset. Tänään suuntaamme South Melbournen marketeille.

Mukavaa viikonloppua!

P.S. "Eläintarhaystävillämme" oli ennen vain yksi kana, joka sitten kylläkin kuoli. Ensin hän lopetti munien munimisen, jonka jälkeen hanelle tuli identiteettikriisi ja hän alkoi omaksua koirien tapoja. Kana tuli usein sisälle taloon ja istui mukavasti television eteen tuijottamaan illan ohjelmatarjontaa. Hassua, mutta totta :)

Raskausviikko 39

Nyt alkaa mitta olla täysi tämän mahan kanssa! Liikkuminen on tosi hankalaa ja väsymyksen määrää on vaikea kuvailla. Eilen menimme puistoon (Lysterfield Park) ja minä suuntasin pienelle "synnytyksenkäynnistyskävelylle" (toiveajattelua!), kun pojat menivät maastopyöräilemään. Päivä oli mitä mahtavin ulkoilulle. Laiskana pienen kävelyn jälkeen linnottauduin pöydän ääreen lukemaan lehteä ja nauttimaan ihanasta kevätpäivästä.

Kenguruita näkee tässä puistossa takuuvarmasti.

Sunnuntaikävelyllä

Pieni kävely Melbournen Abbotsfordin luostarin maisemissa virkistää kummasti. Luostaria ei paikalla enää ole, mutta luostarin ympäristö lasten maatiloineen näyttää olevan melbournelaisten rentoutumis- ja ajanviettopaikka, joka tarjoaa maalaismaisemia ja autottoman ympäristön. Aiemmin olen kirjoittanut Abbotsfordissa pidettävistä Slow Food -markkinoista täällä.

Lyllerrysvauhtia teimme pienen lenkin ja sitten menimme luostarin leipomoon kahville. Siellä muuten valmistetaan ihan sairaan hyvää leipää. Kysyinkin henkilökunnalta, josko heidän jauhoja voisi ostaa mukaan. Kaupasta kun on vaikea löytää karkeita leipäjauhoja. Ensi kerralla sitten jauho-ostoksille.

Lampaita, hevosia, vuohia ja lehmä löytyvät luostarin maisemista. 

Kevät tulla jollottaa. Puiden lehdet ovat hiirenkorvilla, ihanaa!

1900-luvun alussa rakennettu luostarirakennus.