Pieni poikamme

Vihdoin vauvauutisia!!

Uusi perheenjäsenemme syntyi viikko sitten ja sai nimekseen Darcy. Yhdeksän päivää yli lasketun ajan synnytys käynnistettiin. Yhdeksän tuntia käynnistyksen jälkeen lääkäri totesi, että asiat eivät etene halutulla tavalla ja ehdotti sektiota. Helpottuneena myönnyin päätökseen, koska minulla oli ollut jo kolmen tunnin ajan suhteellisen kivuliaita supistuksia ja olin vaiheessa, jossa mietin seuraavaa askelta kivunlievityksen suhteen. Tästä päätöksestä kului 50 minuuttia ja pienoinen oli keskuudessamme...

Huomenna...

Huomenna vihdoin koittaa päivä, jolloin saamme tavata pienen poikamme. Raskausviikkoja on jo kertynyt 41+1 ja olo on todella epämukava. Nyt vain pestään viimeisiä vaatteita ja tsekataan sairaalalaukun sisältöä, että kaikki on varmasti mukana. Sekä tietty ajatellaan runsaasti positiivisia ajatuksia ja tsempataan omaa päätä tulevaan koitokseen.

40 + 5

Vauva antaa vain odottaa. No, nyt on ainakin varattu aika käynnistykseen, joka taphtuu ensi viikon tiistaina. Hyvä tunne, kun tietää että tällä odottamisella on takaraja. Minulla ei ole suurempia huolia tämän yliaikaisuuden kanssa, mutta on arvioitu, että lapsi on isompaa sorttia, mikä tietysti mietityttää.

Viikon alkupuolella aurikoisena päivänä suuntasin rantaan Brighton Beachille ja tein pienen kävelylenkin ja ravasin noita kivirappusia ylös ja alas. Ei mitään vaikutusta. Tietenkään. Poikahan tulee silloin kun hänelle sopii. Eli odottelu jatkuu...

Eläintarhaystävämme

Viime viikonloppuna menimme ystäviemme luokse aamiaiselle. Tarkoituksena oli vielä tavata ennen lapsemme syntymää ja samalla hakea joitakin vauvatuotteita lainaksi ystäväpariskunnaltamme. He kylläkin asuvat todella lähellä meitä ja näemme aika usein, mutta totesimme, että uuden lapsen kanssa alkuviikot voivat olla aika hektisiä eikä kavereille jää välttämättä aikaa.

Australiassa syödään usein lämmin aamiainen, etenkin viikonloppuisin ja niin mekin saimme nauttia munista ja pekonista höysteineen. Meidän aamupalamunat tulivat suoraan kavereidemme kanoilta, joita heillä on kaksi kappaletta - tosi suloisia otuksia. Tässä niistä toinen.

Tämä kana tepasteli sisälle koirien perässä.

Ystävillämme on myös mehiläisiä, kaksi koiraa, kissa, kultakaloja sekä papukaijoja. Siis ihan kokonainen eläintarha! Ja heidän talo ei missään nimessä ole maalla vaan omakotialueella noin 12 kilometriä Melbournen keskustasta. Myös pukki tai jopa lammas saattaa löytyä omakotitalon takapihalta! 

Australialaiset ovat aika luonnonläheistä kansaa ja he arvostavat lähituottettua ruokaa ja vaalivat ympärisöään kiitettävästi. Siksi täältä löytyy ruokamarkkinoita hurja määrä. Mekin olemme yrittäneet boikotoida supermarketteja ja käydä viikonloppuisin tuoremarkkinoilla hankkimassa viikon lihat, kalat, leivä, juustot ja vihannekset. Tänään suuntaamme South Melbournen marketeille.

Mukavaa viikonloppua!

P.S. "Eläintarhaystävillämme" oli ennen vain yksi kana, joka sitten kylläkin kuoli. Ensin hän lopetti munien munimisen, jonka jälkeen hanelle tuli identiteettikriisi ja hän alkoi omaksua koirien tapoja. Kana tuli usein sisälle taloon ja istui mukavasti television eteen tuijottamaan illan ohjelmatarjontaa. Hassua, mutta totta :)

Raskausviikko 39

Nyt alkaa mitta olla täysi tämän mahan kanssa! Liikkuminen on tosi hankalaa ja väsymyksen määrää on vaikea kuvailla. Eilen menimme puistoon (Lysterfield Park) ja minä suuntasin pienelle "synnytyksenkäynnistyskävelylle" (toiveajattelua!), kun pojat menivät maastopyöräilemään. Päivä oli mitä mahtavin ulkoilulle. Laiskana pienen kävelyn jälkeen linnottauduin pöydän ääreen lukemaan lehteä ja nauttimaan ihanasta kevätpäivästä.

Kenguruita näkee tässä puistossa takuuvarmasti.

Suojaan auringolta!

Australiassa asuessani olen joutunut kantapään kautta oppimaan, kuinka suojaudutaan auringolta. Ensimmäisinä aussivuosinani vietin kesäpäiviä rannalla aika useastikin, mutta nykyään vietän kuumimmat päivät silällä piilossa ilmastoinnin välittömässä läheisyydessä. Australian yllä oleva otsonikerros on olematon ja vaarallinen UV-säteily aiheuttaa ihosyöpää täällä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tästä myös Mr K on saanut esimakua - onneksi hänen sairaus ei ollut sitä vaarallisinta sorttia!

Enää en unohda laittaa aurinkorasvaa joka päivä. Tähän on tultu muutaman tuskaisen oppivuoden jälkeen. Ja aurinkorasvaa levittäessä pitää varmistua, että sitä levittää joka paikkaan tai muuten on varmaa, että ihosta kuoriutuu kerros tuosta ei-rasvatusta kohdasta ja palamista seuraava kipu on sietämätön. Auringon vaarallisuus tulee tarkistettua päivittäin sääennusteen yhteydessä olevasta lukemasta. Tämän päivän UV-indeksi näyttäisi olevan 7, joka ei onneksi ole vaarallinen. Kun lukema on 11+, kannattaa aurinkosuojausta miettiä tarkkaan ennen ulos lähtöä.

Australiassa käytetään vain SPF 30+ rasvoja. Apteekit ja marketit kyllä myyvät SPF 15 rasvoja, mutta ne sijaitsevat hyllyn alimmassa osassa poissa ihmisten katseilta. Ja lapsille suositellaan "total sun blockia". Kouluissa on hattupakko ja narutoppien/-mekkojen päällä pitämistä lapsilla katsotaan aika pahalla.

Toki kaikkein suositeltavin aurinkosuojausmenetelmä on PYSYÄ POISSA AURINGOSTA, mutta maassa, jossa rannalla oleilu on osa kulttuuria, on vaikea vastustaa kauniita hiekkarantoja aurinkoisina päivinä. Onneksi joku viisas on keksinyt rantateltan, jonka aion myös meille hankkia tänä kesänä. Suojaan pääsee, kun paahde käy sietämättömäksi, ja näin ei jää paitsi ah-niin-ihanasta rantaelämästä. Teltta taittuu pieneksi ja on kevyt kantaa mukana.

Pimp my ride! Myös autojen ikkunat käsitellään kalvolla, jossa on suojakerroin 50. Itse sain vihdoin ja viimein näin kesän korvillä vietyä auton paikkaan, jossa tämä toimenpide suoritetaan. Kalvo suojaa UV-säteiltä sekä blokkaa hieman kuumuutta.

Ja Australiassa asuessa/lomaillessa kannattaa mukana aina pitää aurinkolaseja. Näiden myyjille on asetettu laki, joka vaatii kaikkien myynnissä olevien lasien olevan UV-suojattuja. Eli myös torien pilipali-lasitkin on oltava turvallisia.

Tässä vielä Sun Smartin ohjeet auringolta suojautumiseen:

Aurinkoisin terveisin

M ☀