Epärehellisillä teillä en ole, mutta hiukan hikeä pukkaa, kun mietin tulevaa. Sain pitempiaikaisen sijaisuuden, joka alkaa talviloman jälkeen noin 5 viikon kuluttua. Mielessäni pyörii se miljoona ajatusta. Selviänkö tehtävästä? Riittääkö kielitaito? Entäs jos oppilaat syövät minut elävältä? Ja ainakin sata muuta kauhukuvaa velloo mielessäni.
Samaan aikaan mietin, että vihdoin kahden vuoden hengailun jälkeen pääsen harjoittamaan omaa ammattiani ja saan palkkaa säännöllisesti! Olen jo haaveillut, että mitä kaikkea ostan, kun saan rahaa... Haaveilen kodin sisutamisesta ja matkustelusta - kotonakin olisi kiva päästä käymään.
Nämä kuvat ovat eräältä pyöräretkeltäni.
Melbournen piitsit ;)
Simpukoitakin löytyy.
Ja tietty palmuja!
Tänään oli se päivä, kun minun täytyi ilmoittaa, että otanko työn vastaan. Vastasin myöntävästi ja jostain kumman syystä olo on nyt hyvin levollinen. Koko viikonlopun kärsin päänsärystä, kun pohdin asiaa, mutta nyt päätöksenteon jälkeen asia ei enää stressaa, viuh.
hieno homma mirjami, onnea! elämässä vaan pitää ottaa askelia eteen päin. olen varma, että pärjäät - muista, että oot tosi upea pedagogi ja didaktinen nero!
VastaaPoista