Myrskyn silmässä

Eräänä maaliskuisena lauantaina suuntasin Suomi-koulusta kohti kotia. Matkalla sain kuitenkin ajatuksen soittaa Davelle ja kysyä missä han oikein shoppailee. Aamulla hän oli maininnut, että lähtee ostamaan uusia farkkuja entisten reikäisten tilalle...

Tavoitin Daven ja hänen kaverinsa ja sanoin tulevani lounastamaan heidän kanssaan. Parkkeerasin auton Chapel Streetin läheisyyteen ja suuntasin töppöset kohti hampurilaispaikkaa, jossa pojat olivat jo hampurilaisten kimpussa.

Ruokailun jälkeen ilmoitin, että haluaisin pipahtaa Pharan Marketilla ennen kotiinlähtöä. Marketille päästyämme alkoi sade, joka aika pian muuttui hurjaksi myrskyksi. Sadepisarat olivatkin äkkiä marmorikuulan kokoisia jääpalloja. Vaikka parkkiaikamme oli jo umpeutunut, emme uskaltaneet työntää neniämme tuohon hurjaan säähän. Hetken kuluttua teistä tuli jokia ja vesi alkoi tulvia rakennuksiin sisälle täyttyneistä viemärikaivoista.

Pidimme sadetta torilla noin vartin, kunnes päätimme lähteä kahlaamaan kohti autoa. Yllätykseksemme kaduilla virtaava vesi ei ollutkaan lämmintä, se oli

jäätävän kylmää! Dave kangastennarit ja minä nahka-avokkaat jaloissa kahlasimme kohti parkkipaikkaa, kunnes minun kipukynnykseni ylittyi ja aloin itkemään kurjaa kohtaloani. Dave nousi hyvään suojaan portaille ja nauroi - minulle. Tästä hermostuneena huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti: "Shut up, just shut up!" Lopulta pääsin nousemaan parkkipaikan reunalla olevalle korotukselle ja sain lähes kuoliossa olevat jalkani vedenpinnan yläpuolelle. Odottelin siinä kunnes Dave tuli autolla pelastamaan minut...